Olen varma,
etten ole ainoa joka miettii tuon tuostakin mihin sitä aikaansa käyttää.
Tällaisiin pohdintoihin kannattaa valita muutama perusperiaate jonka varaan
päätöksiään tekee. Vaikeusastetta saadaan siitä, ettei valmiita sääntöjä ole.
Ne pitää tehdä itse. Ihan totta. Kukaan ei voi kertoa toiselle mitä elämässä
pitää tehdä. Ehdotella voi ja lisätä vaihtoehtojen määrää, mutta jokainen tekee
itse omat päätöksensä.
Minulla homma
menee näin. Elämän tarkoitushan on elää, joten siitä tulee ensimmäinen
periaate: hommassa pitää olla elämää. Pystyyn kuollut puurtaminen ei ole minun
juttuni. En usko kärsimyksen jalostavaan voimaan ollenkaan, joten seuraava
periaate on: homman pitää olla mukavaa. Työn, jopa rankan ja kovan sellaisen,
tekeminenkin voi olla mukavaa. Kokemus on opettanut kolmannen periaatteen:
jos se sujuu, teet oikeita asioita. Jos meno tökkii yhtään, jokin on pielessä.
Jotain osaa pitää muuttaa heti. Neljäs periaate: kun joku teema toistuu
usein, huomioi se.
Eli kun asia
tuntuu energiseltä eli elävältä, se vaikuttaa minusta mukavalta, asiat vaan
tuntuvat järjestyvän ja viitteitä tähän hommaan on ollut ilmassa jo aiemminkin
tiedän tekeväni oikeita asioita. Tätä "menetelmää" käytän kaikkeen:
työkeikkoihin, opiskeluun, kehittämiseen ja hauskanpitoon.
Mitkä ovat
sinun perustelusi valinnoillesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti