Riittävän totta

Viivathan ovat ihan suorassa, eikö totta?

Olen faktojen suuri ihailija. Yksi lempikysymyksistäni onkin "Onko se oikeasti totta?" Näissä pohdinnoissa tullaan mielenkiintoisille vesille, koska väitetään, että kehitämme suurimman osan elämästämme omassa päässämme. Kuulostaa järjettömältä, eikö? Aiemmin pidettiin faktana 20/80 suhdetta, nyt neurotutkijat ovat päätyneet 10/90 jakoon eli koko meidän elämämme rakentuu niin, että aistimme vain 10% ympäröivästä maailmasta aistiemme (näkö, kuulo, tunto) kautta aivoihin, jossa loput  90% liitetään mukaan meiltä itseltämme, eletyn elämän muistoista: olettamuksista, uskomuksista, arvoista, tilannemuistoista ja muistikuvista, jotka siis nekin ovat 10/90 rakenteella tuotettu. Ei siis mikään ihme, ettei niitä autonavaimia aina löydy. Ne ei taatusti mahdu siihen 10% havaintoon ja muistot pakottaa meitä sitkeästi etsimään eteisestä, jossa ne ei tietenkään ole.

Jos 10% on totta ja 90% on kuorrutetta, niin on siinä melkoinen temppu kaivaa se fakta esiin. Nykyään asiat ovatkin minulle joko uskomuksia tai riittävän totta. Ja se riittää.